Harriet nousi tohkeissaan autosta ja oikoi kevättakin helmaa. Vesi tippui jo räystäältä ja aurinko paistoi kuumasti. Oli maaliskuun loppu ja he olivat Markuksen kanssa juuri pysäköineet auton sinisen unelman pihatielle. Sopimuspaperit oli allerkirjoitettu viikko sitten, mutta vasta nyt he ehtivät töiltään ja menoiltaan kunnolla tutkimaan uutta kotiaan. Tekemistä olisi PALJON! Markus avasi auton takaluukun ja nosteli kasseja esiin. Heidän oli tarkoitus jäädä talolle töihin viikonlopuksi, joten lemmikitkin olivat päässeet jo mukaan.

Pikainen käyminen ennen sopimuksien allekirjoitusta oli paljastanut raadollisen totuuden. Talo oli tupaten täynnä tavaraa ja ne olivat aivan mullin mallin. Ehkä talo oli jäänyt Hiljeltä hyvään kuntoon, mutta nuorison viikonloppuvisiitit olivat tehneet tehtävänsä ja näky oli surullinen. Huonekaluja oli rikottu ja heitelty isoihin kasoihin.

Harrietille meinasi tulla itku, kun hän näki, miten vanhuksen kotia oli kohdeltu. Nuoriso oli murtautunut taloon takapihan kautta rikkomalla ikkunan, siellä täällä oli rikottuja kaljapulloja ja tumpattuja tupakannatsoja.

Nyt heillä oli siis iso työmaa edessään. Heidän pitäisi tehdä inventaario siitä, mitä huonekaluja voisi säästää ja mitkä pitäisi vain kylmästi heittää roskalavalle.

Talon runko oli ainutlaatuisen hyvässä kunnossa. Se oli aikanaan tehty perinteitä vaalien ja aikaa säästämättä. Pinnat pitäisi silti laittaa uusiksi ja tehdä myös julkisivuremonttia.

Viikonloppu kuului hikisenä ja pölyisenä. Ihme kyllä suurin osa kalusteista oli suhteellisen hyvässä kunnossa, pieniä pintanaarmuja ja kolhuja lukuunottamatta. Harriet ja Markus repivät, raastoivat, kantoivat ja puunasivat. Vihdoin he alkoivat saada edes jotain tolkkua siitä, minkälaiselta talo ehkä saattoi joskus aikoinaan näyttää. Toki oman mausteensa toi tavarat, joita he lemmikkien vuoksi joutuivat uuteen kotiin tuomaan jo viikonloppuvisiittä varten. Olohuoneessa oli aivan ihastuttava takka ja sohvakalusto oli kauniin valkoinen. Pienen pesuoperaation jälkeen Harriet sai ne näyttämään kuin uusilta!

Keittiön kaapinovet olivat kulahtaneet, joten Harriet kirjoitti muistikirjaansa uusittavien kalusteiden kohdalle. Kerman väriset kaapinovet. Keittiön kalusto oli hyväkuntoinen ja vanha astiakaappi aivan ihastuttava! Markus löysi vintiltä myös lasten syöttötuolin, jonka hän pieni virne naamalla kantoi alakertaan keittiöön.

-Kas. Täällä on ilmeisesti joku käynyt viimeksi ainakin vuonna 2008. Harriet sanoi, huomatessaan seinällä olevan vanhan kalenterin.

-Eikös naapurinsetä sanonut, että Hilje vuokrasi taloa jonkin aikaa sen jälkeen, kun hänet oli siirretty vanhustentaloon. Milloin kissat on muuten viimeksi saaneet evästä? Hän tiedusteli ja vaihtoi kissojen juomaveden, lisäten samalla kuljoon raksuja.

Kylpyhuoneessa oli kaunis kaakelilattia, mutta vessanpönttö sieti lähteä vaihtoon. Mukanaan pariskunta oli tuonut kissoille hiekkalaatikon ja vaatteilleen kuivaustelineen. Tietenkään vaatteita ei pystynyt pesemään vielä kuin nyrkkipyykillä. Suihkuakaan ei oltu asennettu.

-Peseytyikö Hilje oikeasti viimeisiin hetkiin asti ulkosaunassa? Markus ihmetteli.

Makuuhuoneesta löytyi kaunis sänky. Jostain syystä Hilje oli halunnut säilöä kaikki lastensa lelut ja jopa pinnasängyn. Taisi olla äidillä poikiaan ikävä. Harriet löysi vintin kätköistä ihastuttavan vanhan virkatun päiväpeiton. Siinä oli varmasti ollut aikoinaan suuri työ.

-Tämä vanha kirstu kyllä säilytetään! Harriet huudahti ihastuneena, kun huomasi kauniin vanhan kullatun arkun huoneen nurkassa. -Mitä se täällä piilossa pölyttyy, siirretään kulta se yhdessä tuohon sängyn eteen. Ja voi kuinka suloinen säästöpossukin täällä lymyää.

Pölyä löytyi joka nurkasta. Markuks meinasi tipahtaa jakkaralta aivastellessaan, kun hän koitti pyyhkiä vanhan vaatekaapin päälle pesiytyneitä pölypalloja.

Kaikki rikkinäiset, mutta vielä korjauskelpoiset tavarat he kantoivat suurelle vintille, jossa aikoinaan oli ilmeisesti talon nuoriso pitänyt majaa kesäisin. Sieltä Harriet löysi myös vanhan myyntivitriinin, joka oli kärsinyt pahoista kolhuista. Siitä hänen mieleensä nousi ajatus, jota hän ei vielä kuitenkaan uskaltanut sanoa ääneen.