Oli kulunut jo muutama viikko siitä, kun Harriet ja Markus ensimmäisen kerran viettivät viikonlopun Sinisessä unelmassa ja se olikin työntäyteiset kolme päivää.
Sanomattakin oli selvää, että talossa täytyisi tehdä suuri remontti, ennen kuin sinne voisi asettua pysyvästi asumaan, mutta sinnikkäästi he jokaisena vapaana hetkenään pakkasivat autonsa ja ajoivat vanhalle talolle töihin.
Julkisivuremontti olisi kallis toteuttaa ja muutenkaan se ei sopinut kevättalven töihin, joten se odotti kesää, mutta talon sisäpuolellakin riitti paljon töitä. Tekemättömiksi ei jäänyt edes talon kissat, jotka saivat loikkia milloin minkäkin poranpärinän, tai tippuvien kylpyhuonelaattojen tieltä karkuun.

Rautakauppa oli tullut Markukselle todella tutuksi. Sieltä oli hankittu metri kaupalla lautaa, rimaa ja listaa, plus melkoisen summan edestä erilaisia työkaluja.
Kun Markus ensikerran läväytti työvälineensä keskelle olohuoneen lattiaa, tarkoituksena ruveta uusimaan lattialankkuja, Harriet kiiruhti paikalle pikaista vauhtia kantaen somaa koria huudahtaen nuhtelevalla äänellä.
-Vaikka tämä remonttityömaa onkin, niin ei täällä silti eletä kuin poikamiesboksissa! Ennen kuin saat työkalupakin ostettua, niin saat luvan säilyttää työvälineitä tässä.
Markus pyöritteli silmiään, mutta laittoi mukisematta vasaran ja muut työkalut koriin. -Kyllä rouva kenraali, mitä tahansa rouva kenraali. Mutta nyt alkaisi tehdä pikkuhiljaa hiukopalaa mieli, että jos painelisit keittiöön ja tekisit pari voileipää nälkäiselle työmiehelle!
Harriet läpsäytti kelvotonta miestään rätillä takamuksille. -Vai että kenraali ja kyökkipiika samassa ruumiissa. Varo vaan, tai laitan pian leipien väliin sipulisilliä. Hän sanoi muka suuttuneena, mutta suuntasi silti keittiöön josta oli viime aikoina tullut hänen lempi paikkansa.

Noin viikko takaperin iso kuorma-auto oli karauttanut pihaan ja suunnilleen samaan aikaan Markus oli täyttä kaasua ehtinyt Sinisen unelman portista sisään omalla Wolkkarillaan.
Yksi suurimpia kysymysmerkkejä oli ollut keittiön kalusto. Harrietilla oli kyllä selvä visio siitä minkälaisen keittiön hän haluaa, mutta ongelman tuotti valmistajat. Aina oli joku asia pielessä tai hinta liian korkea.
Loppujen lopuksi he päätyivät tilaamaan keittiön tutulta puusepältä, joka rakensi keittiön valmiiksi ovia ja tasoja myöten verstaassaan, josta se kuljetettiin kokonaisena talolle. Ainoastaan yläkaapit piti asentaa itse ja kuten yleensäkin miehisillä työmailla, niiden asentaminen venyi ja venyi, Harrietin ponnekkaista pyynnöistä huolimatta.
Nyt keittiö oli kuitenkin käyttövalmis, lieden ja kaappien asentamista lukuunottamatta.
 

Lieden asemasta kovassa käytössä olikin Mielen mikroaaltouuni, jonka grilliominaisuuksien vuoksi myös vaativampien uuniruokien valmistaminen onnistui.
Harriet löysi WanhanTawaran liikkeestä ihanan leivänpaahtimen, joka oli talon henkeen kuin valettu.
Tällä paahtimella hän valmisti muutaman paahtoleivän itselleen ja miehelleen, leikaten päälle kurkkua ja tomaattia, sipaisten pohjalle ihanaa pehmeää kirnuvoita.

-Syömään! Harriet hihkaisi ja nosti pöydälle vielä kirsikkamehua ja teekannun.
-Huh, meinasi alkaa jo pyörryttää. Markus tokaisi ja istahti pirttipöydän äärelle. -Vielä pitäisi sahata vähän listoja tälle illalle ja....pääsiäsmunakori? Markus ähkäisi ja tuijotti pöydälle ilmestynyttä herkkukoria.
-Niin? Se on kori jossa on pääsiäismunia. Onko siinä jotain ihmeellistä?
-Noh...ottaen huomioon, että pääsiäiseen on vielä aikaa monta viikkoa, niin...noh...kai ne joulukoristeet on sitten kaupoissa jo heinäkuussa. Hän naurahti ja ahmaisi leivästä aimo haukkauksen.
-No mutta. Pääsiäiseen on ihan lyhyt tovi enää ja täytyy tämän pöly ja purukasan keskelle saada joku väriläikkäkin, tai tulen hulluksi! Lähimarkettiin oli muuten tullut myyntiin myös mämmiä ja ostin tuokkosen maistiaisiksi. Harriet tokaisi ja haki jääkaapista rasian.

-No NYT kelpaa! Jotain hyvää pääsiäisen odotuksessakin. Markus lappasi tyytyväisenä lautaselleen monta lusikallista mämmiä ja lorautti kermaa päälle.
-No arvasinhan minä, että maistuu. Syö nyt mahasi täyteen, että jaksat tehdä tärykalvoni iloiseksi vielä niitten listojen sahauksen ajan. Minä kipaisen yläkertaan.

WanhanTawaran liike oli muodostunut Harrietille aarreaitaksi. Sieltä nimittäin löytyi myös aivan ihastuttava Singerin ompelukone täydellisessä alkuperäisessä kunnossa. Markus oli vain pudistellut päätään, nähdessään mitä Harriet kantoi kotiin. Lamppuja, leivänpaahtimia, ompelukoneita....

....ja kas, levysoitinkin. Mutta tottahan se oli, että vanhan talon henkeen sopi tällainen vanha levysoitin paljon paremmin, kuin Markuksen omat hienot, vuosia himoitsemat Philipsin kotiteatterijärjestelmät. *Ja minähän piilotan ne vaikka talon rakenteisiin, jos en muuten saa tahtoani läpi.* Hän mietti mielessään ja auttoi kantamaan Harrietin ostokset sisälle taloon.

Markus sahasi alakerrassa rimoja ja mietti mielessään illalla käytyä keskustelua pihan ensikesäisestä kunnostamisesta.
Markus oli sitä mieltä, että nyt voimavarat piti keskittää täysin taloon ja sen kunnostamiseen, mutta Harriet haaveili suuresti kesähuoneesta, jossa voisi myös kasvattaa jonkin verran kukkia ja nauttia olostaan.
Markus oli varma, että oli saanut tahtonsa läpi, mitä tuli kesähuoneen rakentamiseen....
Harriet hiipi yläkertaan ja nousi hiljalleen vintin portaita ylös, otti laatikosta hiomapaperia, maalipöntön ja pensseleitä...ja kaivoi lakanan alle kätketyn kasvihuoneen hyllykön esiin piilostaan.
WanhanTawaran liikkeestä tietenkin. ;)